Luonnonsuojelua dynamiitilla
Vuonna 1956 merentutkija ja -suojelija Jacques Cousteau voitti Cannesin Kultaisen palmun dokumentillaan Le Monde du silence (Hiljainen maailma). Se on yksi harvoista Cannesissa palkituista dokumenteista; vastaavaan pystyi seuraavan kerran Michael Mooren Fahrenheit 9/11 miltei 50 vuotta myöhemmin.
Vielä tänäänkin Le Monde du silencen kuvat veden alla ovat huikeita ja tarinankerronta mukaansa tempaavaa (olihan kuvausryhmässä työskentelemässä myös muuan Louis Malle). Asia, joka nykykatsojaa kuitenkin hätkähdyttää on tapa, miten eläimiä ja luontoa kohdellaan: miehet ratsastavat kilpikonnilla, heittävät dynamiittia mereen tutkiakseen paikallista ekosysteemiä ja tuhoten samalla korallia sekä mereneläviä. Pahin kohtaus on kuitenkin se, kun Cousteaun aluksen "Calypson" potkuri haavoittaa valasta ja houkuttelee paikalle haita. Muita valaita suojellakseen miehistö päättää tappaa joka ikisen paikalle saapuvan hain. Kohtauksen hyytävyyttä alleviivaa Jacques Cousteaun kirjoittama ja James Duganin lukema kuivan toteava kertojaääni.
Elokuvan nähtyäni pyöri mielessäni kysymys. Pitäisikö meidän tuomita Calypson miehistö näin jälkikäteen vai ymmärtää, että heidän näkemyksensä maailmasta oli silloin aivan tavallista?
Energiewende ja ydinvoima
Löysin hiljattain vanhasta banaanilaatikosta flyereita, joissa vaadittiin ydinvoimasta luopumista Suomessa. Olen teini-ikäisestä vastustanut kategorisesti ydinvoimaa ihan viime vuosiin saakka. Muistan olleeni mukana mielenosoituksessa ja vastustaneeni aktiivisesti asiaa eri sosiaalisen median kanavissa kymmenisen vuotta sitten. Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus oli juuri tapahtunut ja ydinvoiman vastustus kasvoi paitsi kotikaupungissani niin ympäri maailmaa. Saksassa suljettiin pian onnettomuuden jälkeen kahdeksan ydinvoimalaa ja Energiewende-politiikka sai lisää tuulta alleen.
Energiewende terminä juontaa juurensa 1980-luvulle, jolloin saksalaisen Öko- instituutin julkaisu esitti fossiilisista polttoaineista ja ydinvoimasta luopumista. Ajatus jäi elämään ja siirtyi vähitellen osaksi liittovaltion politiikkaa. Vuonna 1991 Saksassa alettiin tukea uusiutuvaa energiaa takuuhintajärjestelmällä. Tätä syöttötariffijärjestelmää uudistettiin vuosituhannen vaihteessa. Samalla tehtiin päätös ydinvoiman alasajamisesta vuoteen 2022 mennessä. Näitä päätöksiä on pidetty varsinaisen Energiewende-politiikan lähtölaukauksena, vaikka alkuperäinen ajatus fossiilisten polttoaineiden alasajamisesta jäikin taka-alalle.
Tällä hetkellä Saksassa tuotetaan yhä enemmän energiaa uusiutuvilla, mutta päästöt eivät laske. Saksan energiatuotannon päästöt ovat energiayksikköä kohti neljä kertaa suuremmat kuin Suomessa ja tuotanto nojaa vahvasti fossiilisiin. Kun Air Pollution & Climate Secretariat tutki lokakuussa 2017 Euroopan eniten saastuttavia voimaloita, oli top kymmenessä kuusi saksalaista ruskohiilivoimalaa. Samalla Saksa maksaa neljälle ydinvoimaloita omistavalle yhtiölle 2,4 miljardin euron korvaukset siitä, että maa luopuu ydinvoimasta ja ostaa ydinvoimalla tuotettua sähköä Ranskasta.
Mielestäni tämä on erittäin vastuutonta ilmastopolitiikkaa, kun hyväksytään YK:n ilmastoraportin faktat ja sen osoittama kiireellisyys päästöjen vähentämiselle. Minäkään en pidä ydinjätteen tai mahdollisen onnettomuuden tuomasta uhasta, mutta pidän nykyisten ydinvoimaloiden käynnissä pitämisen olevan parempi vaihtoehto kuin fossiilisten polttoaineiden polton. Uudet pienet modulaariset ydinreaktorit voisivat olla varalla, jos sääolot ovat aurinko- ja tuulivoimalle haasteellisia.
 |
| Sähköntuotanto Suomessa 1990-2019. (Tilastokeskus) |
Uusiutuviin tulee panostaa entistä enemmän ja sähkönkulutusta kohtuullistaa. Lopullisen päämäärän täytyy olla se, että yhteiskunta pyörii kokonaan uusiutuvilla energianlähteillä.
Lopuksi
Maailma muuttuu ja joskus mekin sen mukana. Se mikä joskus oli tavallista, muuttuu olosuhteiden pakosta paheksuttavaksi ja päinvastoin. Samoin kuin "Calypson" miehistö yritti suojella valaat tappamalla hait, yrittää Saksa pelastaa ympäristön poistamalla ydinvoiman kokonaan ja saastuttamalla enemmän.
Jacques Cousteau omisti koko loppuelämänsä valistus- ja luonnonsuojelutyöhön
elokuviensa kautta. Hän sai vuonna 1977 YK:n kansainvälisen ympäristöpalkinnon ja oli YK:n konsultti ympäristöasioissa aina kuolemaansa asti. Toivon, että Saksa pystyy korjaamaan Energiewende-politiikkansa ja korvaamaan hiilivoimalansa uusiutuvilla energialähteillä mahdollisimman pian.
Kommentit
Lähetä kommentti