Harmaaparran pärinää

Luonnonsuojelua dynamiitilla Vuonna 1956 merentutkija ja -suojelija Jacques Cousteau voitti Cannesin  Kultaisen palmun dokumentillaan Le Monde du silence (Hiljainen maailma). Se  on yksi harvoista Cannesissa palkituista dokumenteista; vastaavaan pystyi  seuraavan kerran Michael Mooren Fahrenheit 9/11 miltei 50 vuotta  myöhemmin. Vielä tänäänkin Le Monde du silencen kuvat veden alla ovat huikeita ja  tarinankerronta mukaansa tempaavaa (olihan kuvausryhmässä  työskentelemässä myös muuan Louis Malle). Asia, joka nykykatsojaa kuitenkin  hätkähdyttää on tapa, miten eläimiä ja luontoa kohdellaan: miehet ratsastavat  kilpikonnilla, heittävät dynamiittia mereen tutkiakseen paikallista  ekosysteemiä ja tuhoten samalla korallia sekä mereneläviä. Pahin kohtaus on  kuitenkin se, kun Cousteaun aluksen "Calypson" potkuri haavoittaa valasta ja  houkuttelee paikalle haita. Muita valaita suojellakseen miehistö päättää  tappaa joka ikisen paikalle saapuvan hain. Kohtauksen hyytävyyttä alleviiv

Veljeni asuu Oulussa ja kertoo usein miten hyvin siellä on pyörätiet ja -reitit suunniteltu. Hän pyöräilee usean kilometrin matkan joka työpäivä. Päätin ottaa asiasta itse selvää ja pohtia olisiko Oululla tarjottavana ideoita esimerkiksi kotikaupungilleni Jyväskylälle.  Tarina alkaa siitä, kun Oulussa 1960-luvulla suunniteltiin keskustaa ja yritettiin selvittää autoiluun liittyviä ongelmia. Liikenneinsinööriksi palkattu Mauri Myllylä ajatteli boksin ulkopuolelta ja halusi lisätä pyörätietä joustavaan liikkumiseen uusien autoväylien sijaan. Suunnitelmaa tietysti vastustettiin ja oltiin huolissaan katoavista parkkipaikoista. Tästä huolimatta pyöräliikenteen kokonaissuunnitelma valmistui vuonna 1972 ja sitä pidetään yhtenä Suomen parhaista. Suunnitelmassa pyöräliikennettä ei ole ohjattu tukkoisille autosilloille, vaan jalankulkijoille ja pyöräilijöille on rakennettu suuret määrät omia siltoja. Tämän vuoksi polkupyörä on Oulussa kaikkein nopein tapa liikkua paikasta toiseen. Oulu on panost